Voiko DNRS-metodi vahvistaa entisestään tunteiden tukahduttamista?

Mikä DNRS? 

DNRS eli Dynamic Neural Retraining System on kanadalaisen Annie Hopperin kehittämä, aivojen neuroplastisuuteen perustuva metodi, jonka tuhannet ihmiset ovat kokeneet tehokkaana aivojen uudelleenohjelmoinnissa ja limbisen järjestelmän rauhoittamisessa. Visualisaatiota, käsiliikkeitä, askeleita ja affirmaatioita sisältäviä harjoitteita tehdään itsenäisesti, omalla vastuulla, systemaattisesti päivittäin vähintään 6 kuukauden ajan. Metodin avulla tuhannet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin ja parantuneet monista mystisistä sairauksista. Koen, että se toimii loistavana työkaluna esimerkiksi ympäristöyliherkkyydestä parantuessa. 

Emotionaaliset haasteet yksilöllisiä

Olemme treenaajien ja terveydenhuollon ammattilaisten kesken tarkastelleet metodin käyttöä psyykkisiin ja emotionaalisiin haasteisiin. Liittyykö siihen riskejä ja voiko harjoitus joissain tapauksissa viedäkin ojasta allikkoon? Enemmistöllä treenaajia paranemismatka sujuu, ei mutkattomasti, eikä ponnisteluitta, mutta, sanotaanko, turvallisesti. 

Suomalaisia treenaajia haastatellessani, olen havainnut, että joissakin tapauksissa treenimatkan aikana on noussut pintaan paljon vaikeita muistoja ja tunteita esimerkiksi lapsuudesta. Esimerkiksi ahdistus ja paniikki on voinut nousta todella voimakkaaksi ja toimintakyky laskea entisestään. Herää kysymys, sopiiko harjoitus sellaisenaan kaikille ja onko sen tekeminen yksin, ilman asiantuntevaa valvontaa, kaikille turvallista? Voiko se olla niin avaavaa, että kaikilla ei ole ehkä resursseja selvitä siitä, mitä nousee esiin? 

Monet ovat lisäksi hyvin yksin haasteidensa ja vaikeiden tunteidensa kanssa, heillä ei ole ehkä minkäänlaista tukiverkostoa, eikä varaa ottaa avuksi maksullista dnrs-coachia. Lisäksi treenin myötä on ehkä myös omaksuttu puhetapa, jossa puhutaan itsestään vain terveenä ja onnellisena, esitetään iloista tekohymy naamalla, haasteista ei puhuta vaan keskitytään vain positiiviseen. Herää kysymys, voiko tässä olla riskinä se, että jo valmiiksi ns. vahvuuteen sairastunut sairastuu vieläkin enemmän? Jos on lapsena oppinut piilottamaan ja tukahduttamaan tunteensa ja tarpeensa, ohittamaan rajansa, oppinut sinnittelemään ja suorittamaan elämää, stoppaamaan kyyneleensä, voiko treenaaminen voimistaa tuota selviytymiskeinoa, terveydelle haitallista toimintamallia entisestään? Voiko olla, että treenistä tulee vain yksi keino lisää paeta itseään, tunteitaan ja tarpeitaan?

Itkeminenkin on tärkeää

Kun tunteita tarpeeksi kauan tukahduttaa, tulee jossain vaiheessa seinä vastaan. Paine kasvaa sisällä ja kupla puhkeaa. Voiko ihmispsyykelle olla jossain tapauksissa ristiriitaista ja haitallista se, että ohittaa omat tunteensa, että esittää itselleenkin jotain mitä ei ole? Ohjelma kehottaa siirtymään negatiivisesta tunnetilasta mahdollisimman nopeasti iloon, vaikka feikattuunkin sellaiseen. Perustelut tälle ovat, että vanhoja ratoja ei tule ruokkia ja negatiivisten ajatusten ja tunteiden aiheuttavat stressihormonit ovat kuin addiktoivaa huumetta kehollemme, joista meidän on vieroitettava itsemme. Kokemukseni mukaan kuitenkin esim. itkeminen on erittäin puhdistavaa ja eheyttävää sekä rentouttavaa ja pidän kyseenalaisena ohjetta, että sekin kuuluisi ohittaa mahdollisimman nopeasti.

Mistä tukea treenaajille?

Kysymykseni ja kehitysehdotukseni on, miten voisimme luoda lisää turvaa ja tukea niille treenaajille jotka jäävät yksin vaikeiden tunteiden ja olotilojen kanssa? Niille, jotka eivät ehkä edes osaa pyytää apua koska ovat niin "terveitä ja vahvoja", joilla ei ehkä ole mitään terapiakontaktia, ei ystäviä eikä varaa coachiin? 

Tätä kysyin myös Annielta ja yhdessä totesimme että vaikka meillä ei vielä tähän vastausta ole, yleensä asiasta puhuminen, tiedostaminen ja intentio laittavat liikkeelle jo ratkaisuun tähtäävän energian. Mielestäni on tärkeää tuoda esim. Annien tietoon myös marginaaliryhmän tapauksia, sillä hänen korviinsa ei ehkä juurikaan kantaudu niitä ei-niin-menestystapauksia. Tutkimus-ja kehitystyönkin edistämiseksi näen arvokkaana sen, että asioista saa ja uskalletaan puhua avoimesti.  

Jokainen on yksilö

Mielestäni tukiverkoston luominen on erittäin tärkeää, kuten myös muistutus kaikille siitä, että jokainen on yksilö, jokaisella on omanlaiset kytkennät aivoissa, omanlaiset opitut selviytymiskeinot. Mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Jokainen valitsee itse miten harjoittelee ja tulkitsee sääntöjä ja coachienkin ohjeita parhaan senhetkisen kykynsä mukaan ja vaikka säännöt ovat tietynlaiset, on jokaisella silti vapaus (ja vastuu) tehdä juuri kuten itselle sopii. Omalla tyylillä, omalla tahdilla, itselleen soveltaen. Tulkintoja säännöistä on varmasti yhtä monta kuin treenaajia. Kaikille treenaajille ei ole yhtä selkeää se, miten treeniä voisi tehdä ilman, että tulee tukahduttaneeksi tunteitaan. Tämän harmaan alueen tutkiminen kiinnostaa minua, sillä olen vasta itsekin tutustumassa tunteisiin ja tarpeisiini ja rajoihini ensimmäistä kertaa elämässäni.  

Tärkeintä on itsensä kuuntelu

Oman intuition, sisäisen viisauden kuuleminen ei ole aina helppoa, sillä esimerkiksi ryhmäpaine ja toisten neuvot voivat vaikeuttaa sydämen äänen kuulemista. Varsinkin jos lapsesta asti on elänyt ulkoaohjautuvasti, kiltisti, auktoriteetteihin ensisijaisesti luottaen, omat tarpeensa ohittaen. On voinut omaksua uskomuksen, että muut tietää aina asiat paremmin. 

Mediassa

Dnrs-metodista on sosiaalisessa mediassa levinnyt ristiriitaistakin tietoa. Jotkut ovat sanoneet, että metodissa käsitellään kaikki ja käydään läpi traumat muisto muistolta. On myös väitetty metodin tepsivän lähes kaikkiin sairauksiin. On ehkä unohdettu korostaa, paranemisen ohella myös esimerkiksi terveiden rakennusten rakentamisen tärkeyttä ja sitä että kemikaalit eivät ole ylipäätänsä kenellekään hyväksi. Ei ihme, että aihe on herättänyt yleisössä paljon vahvoja tunteita. Ymmärrän hyvin, miksi metodi on saanut jopa kulttimaineen. Sen "salaisuuden" saa tietää vain ostamalla dvd-setin, ohjeet kieltävät (toki perustellusti) metodin minkäänlaisen kritisoimisen ja kyseenalaistuksen ja paranemistarinat voivat kuulostaa vähintäänkin uskoontulolta. 

Onkin mielestäni hyvä harkita tarkemmin, miten aiheesta puhuu ja miten metodia markkinoi/suosittelee/mainostaa. On syytä tiedostaa, että metodi ei sovi kaikille, ei paranna kaikkia, senkin käytössä on omat riskinsä, kuten kaikessa, sekään ei ole täydellinen. Itse haluan levittää sanaa, sillä uskon että ohjelmassa on valtava potentiaali, se voi auttaa todella monia ihmisiä paranemaan ja saamaan elämänsä takaisin. Aivot ja ihmiskehon uusiutumiskyky ovat ihmeelliset.

Maalaisjärki hyvä pitää mukana

On tärkeä muistaa, että kaikki muutkin tukitoimet ovat sallittuja dnrs-treenin aikana. Jotkut ovat saattaneet jättää pois terveydelleen tärkeitä asioita luullessaan, että ohjelman aikana ei enää tarvitse mitään muuta. Tämä voi olla jossain tapauksissa jopa vaarallista. On tärkeää pitää mukana terve maalaisjärki, realiteetit, terveet rajat, sekä kuunnella ennen kaikkea itseään. Muitakin työkaluja on lupa hyödyntää. Monet ovat hyödyntäneet esim. EFT-metodia DNRS-treenin rinnalla menestyksekkäästi.

Kiitollisuus on suuri 

Olen äärimmäisen kiitollinen että olen saanut tietää DNRS-ohjelmasta ja saanut mahdollisuuden sen harjoittamiseen. Se on antanut minulle ihan uuden elämän. Tulen varmasti kirjoittamaan ja puhumaan aiheesta ja omasta matkastani lisää jatkossa. Toivon, että voin jakaa tärkeää tietoa, inspiroida ihmisiä itsensä kanssa työskentelyyn ja löytämään siihen työkaluja. Toivon että voin herättää uudistukseen, kestävään kehitykseen, kasvuun ja ratkaisuihin tähtäävää keskustelua. 

Sydämellisin terveisin, 

Sanni <3