Koen usein olevani hyvin negatiivinen ihminen. Tuntuu välillä, että olen jopa parantumaton pessimisti. Tähän lienee monia syitä, ehk osaksi suomalainen mentaliteetti, kasvatus, sairaudet jne. Huolimatta syystä, hyvät uutiset ovat että asialle voi tehdä jotain ja itseään todellakin voi kehittää!
Itse elän yhä melko haastavaa elämänvaihetta, mutta sitäkin suuremmalla syyll on opeteltava positiivisuutta. Mielen voima on valtava ja alitajuntamme kuulee jokaisen ajatuksemme. Joten varo mitä puhut ja ajattelet!
Kasetti ja helposti pyörimään ja vanhat tutut levyt soimaan. Ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi omista ajatuksista ja varsinkin siitä, miten itselleen puhuu. Millainen on sisäinen puhe? Minkäsävyinen on se monologi päässäni?
Jos on vuosikymmeniä tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla, puhumaan itselleen tietyllä sävyllä ja ja reagoimaan tietyllä tavalla asioihin, muutos positiiviseempaan ei tapahtu yhdessä yössä. Se vaatii tarjoittelua, kertausta, treenausta. Vähän kuten kuntosaliharjoittelukin, lihasta kasvatetaan pikkuhiljaa, askel askeleelta.
Kun saan itseni kiinni itseni sättimisestä, moittimisesta, lannistamissta, haukkumisesta, niin ajattelen ensin, että ahaa tällaisia ajatuksia täällä! Mielenkiintoista. Mielenkiintoista havaita että tällaista täällä tapahtuu Sannin päässä! Aiemmin lähdin sättimään itseäni sitten tuosta itseni sättimisestäkin ja tuomitsemaan kritisoimaan moittimaan, jollin tilanne paheni entisestään. Nykyään hyväksyn että ahaa tällasta täällä on, ja sitten kysyn että voisinkohan suhtautua asiaan eri tavalla, ja mitenköhän puhuisin nyt tällä hetkellä parhaalle ystävälleni?
Ystävilleni olen yleensä ystävävällinen, myötätuntoinen ja kannustava. Löydän usein ratkaisua helposti heidän ongelmiinsa ja näen positiiviset puolet sekä avautuvat ovet. Jos pystyn siihen ystävieni kohdalla, varmasti onnistun myös itseni kansssa! Jee! Olen oman itseni paras ystävä, tukija ja kannustaja!
Positiivisuus ei tietenkään ole kuitenkaan sitä että kieltää itseltään negatiiviset tunteet. Tunteet ovat tunteita ja niitä saa tuntea. JOs niitä alkaa vastustaa, piilottaa ja tukahduttaa, ne voivat muuttua möröiksi ja patoutua myrkyttämään sielun sopukoita. Usein jo se ett suhtaudumme ns negatiiviisiin tunteisiin hyväksyvästi, sallivasti ja rakkaudella, tekee tunteesta vähemmän uhkaavan.
Kun eteeni tulee haastava tilanne, aikaisempi reagointitapani on ollut usein pelätä pahinta, masentua, ahdistua, panikoitua. Usein jään surkuttelemaan itsesääliin ja ajatukseni kiertävät tyypillisiä masentuneen ihmisen polkuja.
Olen nyt opetellut sanomaan itselleni esimerksiksi että "Hei, tästäkin selvitään, aina ollaan selvitty!" tai "Minusta pidetään kyllä huolta ja kaikki lopulta järjestyy".
Usein kysyn itseltäni : "Mitä tästä voin oppia?" "Mitä tämä mahdollistaa"? "Mitä ovia minulle nyt avautuu?" "Elämäähän tänne ollaan tultu kokemaan"
Uskon, että vaikka kärsin masennuksesta ihan jo fyysisten sairauksienkin vuoksi, niin opettelemalla sitkeästi uusien ajatusmallien käyttöä ja puhumalla itselleni kannustavasti, vaikka se aluksi tuntuukin naurettavalta, pystyn kohentamaan mielialaani.
Kuten Matt Kahn sanoo: "We are all emotional millionares, we just have forgotten the PIN code."
Kun löydämme polun itserakkauteen ja ystävystymme itsemme kanssa, alamme kohtelemaan itseämme rakastavasti, koko elämämme muuttuu.
Itse elän yhä melko haastavaa elämänvaihetta, mutta sitäkin suuremmalla syyll on opeteltava positiivisuutta. Mielen voima on valtava ja alitajuntamme kuulee jokaisen ajatuksemme. Joten varo mitä puhut ja ajattelet!
Kasetti ja helposti pyörimään ja vanhat tutut levyt soimaan. Ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi omista ajatuksista ja varsinkin siitä, miten itselleen puhuu. Millainen on sisäinen puhe? Minkäsävyinen on se monologi päässäni?
Jos on vuosikymmeniä tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla, puhumaan itselleen tietyllä sävyllä ja ja reagoimaan tietyllä tavalla asioihin, muutos positiiviseempaan ei tapahtu yhdessä yössä. Se vaatii tarjoittelua, kertausta, treenausta. Vähän kuten kuntosaliharjoittelukin, lihasta kasvatetaan pikkuhiljaa, askel askeleelta.
Kun saan itseni kiinni itseni sättimisestä, moittimisesta, lannistamissta, haukkumisesta, niin ajattelen ensin, että ahaa tällaisia ajatuksia täällä! Mielenkiintoista. Mielenkiintoista havaita että tällaista täällä tapahtuu Sannin päässä! Aiemmin lähdin sättimään itseäni sitten tuosta itseni sättimisestäkin ja tuomitsemaan kritisoimaan moittimaan, jollin tilanne paheni entisestään. Nykyään hyväksyn että ahaa tällasta täällä on, ja sitten kysyn että voisinkohan suhtautua asiaan eri tavalla, ja mitenköhän puhuisin nyt tällä hetkellä parhaalle ystävälleni?
Ystävilleni olen yleensä ystävävällinen, myötätuntoinen ja kannustava. Löydän usein ratkaisua helposti heidän ongelmiinsa ja näen positiiviset puolet sekä avautuvat ovet. Jos pystyn siihen ystävieni kohdalla, varmasti onnistun myös itseni kansssa! Jee! Olen oman itseni paras ystävä, tukija ja kannustaja!
Positiivisuus ei tietenkään ole kuitenkaan sitä että kieltää itseltään negatiiviset tunteet. Tunteet ovat tunteita ja niitä saa tuntea. JOs niitä alkaa vastustaa, piilottaa ja tukahduttaa, ne voivat muuttua möröiksi ja patoutua myrkyttämään sielun sopukoita. Usein jo se ett suhtaudumme ns negatiiviisiin tunteisiin hyväksyvästi, sallivasti ja rakkaudella, tekee tunteesta vähemmän uhkaavan.
Kun eteeni tulee haastava tilanne, aikaisempi reagointitapani on ollut usein pelätä pahinta, masentua, ahdistua, panikoitua. Usein jään surkuttelemaan itsesääliin ja ajatukseni kiertävät tyypillisiä masentuneen ihmisen polkuja.
Olen nyt opetellut sanomaan itselleni esimerksiksi että "Hei, tästäkin selvitään, aina ollaan selvitty!" tai "Minusta pidetään kyllä huolta ja kaikki lopulta järjestyy".
Usein kysyn itseltäni : "Mitä tästä voin oppia?" "Mitä tämä mahdollistaa"? "Mitä ovia minulle nyt avautuu?" "Elämäähän tänne ollaan tultu kokemaan"
Uskon, että vaikka kärsin masennuksesta ihan jo fyysisten sairauksienkin vuoksi, niin opettelemalla sitkeästi uusien ajatusmallien käyttöä ja puhumalla itselleni kannustavasti, vaikka se aluksi tuntuukin naurettavalta, pystyn kohentamaan mielialaani.
Kuten Matt Kahn sanoo: "We are all emotional millionares, we just have forgotten the PIN code."
Kun löydämme polun itserakkauteen ja ystävystymme itsemme kanssa, alamme kohtelemaan itseämme rakastavasti, koko elämämme muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti