Someton viikonloppu

Miltä kuulostaisi viikonloppu ilman sosiaalista mediaa?
Lomailu ruudun äärestä?
Lepotauko älypuhelimen otteesta?

Tilalle mahtuisi enemmän vaikkapa rentoutta, syvään hengittämistä, läsnäoloa, aidompaa yhteyttä, suorempaa ryhtiä, virkistyneempää aivotoimintaa, luovuutta, uusia ideoita, leikkiä, kehossaoloa, itsensä kanssa olemista, luontoyhteyttä, livekohtaamisia, yhdessätekemistä, hiljentymistä, unelmointia, läheisyyttä, kosketusta, musisointia, saunomista, aistienherättelyä, syvempää unta, luonnollista liikettä, vapautta. Elämää. 

Haastan mukaan kaikki kynnelle kykenevät. :Oma toteutusajankohtani on perjantai-illasta sunnuntai-iltaan tai maanantai-aamuun. Sinä voit valita mieleisesi ajan tälle tutkimusretkelle. Sopii kaikenikäisille ja kuntoisille. Ei vaadi erikoisvarusteita tai aiempaa treeniä. 

Matkalle voi pakata mukaan esim. seikkailumieltä, kaunista ja komeaa matkaseuraa, patikointivarusteet, inspiroivia kirjoja, piirustustarvikkeita, kitaran, virkkuukoukun tai vaikkapa aarrekarttamatskut. Myös ilman ihmeempää materiaa tai seuraa voi syntyä hyvinkin antoisa ja jopa mieletön matka. :D

Toivon kaikille meille kaunista, rentouttavaa, oivaltavaa, virkistävää, inspiroivaa, palauttavaa, parantavaa ja yhteydellistä viikonloppua!

Less is more 

I am looking for home

7 April 2017 15:32

"I am looking for Home Where I can stay Where I can pray Where I can breath Where I can heal Where I can be free Where I can be me Where I can feel safe Where I dont have to be brave Where I can rest Where I can build a nest Where all is forgiven Where it is peaceful like in heaven Where I can be naked with my scars where I do not need to escape into Nutella jars Where I do not need shields or swords Where I do not need to hide behind masks or roles Where there is Love and Light Where I can sleep deeply every night I am looking for Home a place where All is Well And when I find the path, the door I realize I am already Home Home was always here.  -Sanni

Yhteys

"Ihminen tarvitsee yhteisön, heimon.
Perheen, johon kuulua. 

Joukkueen, jonka kanssa puhaltaa yhteen hiileen.

Tiimin, jonka kanssa jakaa samoja arvoja ja tavoitteita. 

Ryhmän joka tukee, kannustaa, ymmärtää, auttaa. 

Jonkun, kenen kanssa jakaa ilot, surut, taakat, ruuan, askareet. 

Jonkun, kenen kanssa nauraa ja itkeä. Tulla nähdyksi.

Kenen kanssa ratkoa ongelmat, unelmoida, luoda, toteuttaa.

Jonkun, jota rakastaa.

Jonkun, josta peilata. <

-Sanni

Jäähyväiset sairaudelle

"Rakas sairauteni,

Kiitos, että olet uskollisesti suojellut, tukenut ja auttanut minua niin hyvin kuin olet voinut. Olet tehnyt kovan työn. 

Mutta nyt voit levätä. Päästän Sinut menemään. 

Sillä nyt olen vahvempi ja rohkeampi. Olen valmis pärjäämään ilman Sinua.

On hyvin pelottavaa päästää Sinusta irti. Välillä jo päästinkin, mutta en uskaltanut olla ilman Sinua. Tuli niin turvaton, yksinäinen ja arvoton olo. En kestänyt noita tunteita, joten vedin Sinut takaisin luokseni.

Nyt olen oppinut katsomaan, ymmärtämään ja hyväksymään Sinua, Minua ja meidän suhdettamme. Tiedän, että et ole kiusaajani, etkä halua minulle pahaa, vaikka välillä niin olen luullut. Tiedän myös, että en halua enää jatkaa yhteiseloa kanssasi, vaikka tämä on ollutkin hyvin opettavaista ja antoisaa aikaa.

Olen huomannut olevani riippuvainen Sinusta ja nyt haluan vapautua tästä riippuvuudesta. En halua enää paeta tunteitani Sinun syliisi tai mihinkään muuhunkaan addiktioon. En halua enää piiloutua Elämältä, vaan ottaa sen vastaan.

Tiedän, että olet minulle ikuisesti uskollinen ja pysyt kuulolla siltä varalta, että vielä tarvitsen apuasi. Arvostan uskollisuuttasi, mutta toivon, että voin tästä eteenpäin valita Oman Voimani, eikä minun tarvitse enää tukeutua ja ripustautua Sinuun.

Uskon ja luotan, että voin kyllä löytää suojaa ja turvaa, apua ja tukea, lämpöä ja läheisyyttä, vapautta ja yhteenkuuluvuutta, rakkautta ja rajoja ilman Sinuakin. Olen myös oppinut kohtaamaan vaikeita tunteita -niitä, joilta Sinä olet minua suojellut.

Haluan oppia hyväksymään ja rakastamaan itseäni.

Kiitos kaikesta. <3

T. Sanni"

Creating

Basics of Creating: 

See it
Feel it
Will it 
Ask for it
Believe it
Take the steps towards it
Release it
Receive it

Enjoy your magic 

Life is a gift

• Life is a gift. Enjoy it. Celebrate it. Live it. Love it. Life is a gift.

  Edit

Kiitos Äiti-Maa

14 May 2017 14:02

"Rakas Äiti-Maa, Kiitos, että olet antanut meille Elämän. Kiitos, että tarjoat meille kodin, sylin, lämmön ja rakkauden. Yhteyden. Kiitos, että olet ollut niin kärsivällinen kanssamme. Olet kestänyt paljon kurittoman lapsesi kiukutteluita, teini-ikään jämähtäneen ihmiskunnan kapinointia. Me ei olla haluttu ottaa sun rakkautta vastaan. Ollaan torjuttu sun syli. Ollaan paettu yhteyttä.  Mutta nyt me ollaan alettu avaamaan silmiämme. Katsomaan peiliin. Näkemään itsemme ja tilamme. Näkemään sun tilan. Sun kivun. Näemme, että ollaan tuhottu kotiamme. Itseämne. Me ollaan oltu aika haastavia lapsia sulle. Me ollaan osa sua. Vaikka välillä kuvitellaan erillisyyttä, ylemmyyttä ja että sä muka kuuluisit jotenkin meille ja me voitais tehdä sulle mitä vaan. Mut ei se niin ole. Me kuulutaan sulle. Kiitos, että, kaikesta huolimatta, sun parantavaan syliin voimme aina palata. Ollaan nyt aikuistumisen kynnyksellä ja se vaatii ponnistelua. Ei haluttaisi ottaa vastuuta. Ei haluttaisi nöyrtyä. Ei kumartaa. Usein tekisi mieli vain jatkaa rellestystä ja dokaamista. Mutta sä kyllä näytät meille voimasi uudelleen ja uudelleen. Sä kasvatat. Sä kyllä palautat meidät maan pinnalle, opetat meitä. Äitimaa, sielussamme me halutaan kaikille vain rauhaa ja rakkautta. Teinivuodet on nyt päättymässä. Ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Ei ole enää pakoreittiä. On kohdattava totuus. Me ollaan heräämässä. Me halutaan oppia arvostamaan ja kunnioittamaan sua. Kohtelemaan sua hyvin. Me ollaan palaamassa sun syliin. Yhteyteen. Rakkauteen. Kiitos Kaikesta.  Rakkaudella, Ihmiskunta" Kuva: Maria Tuominen

Rohkeus

Vaatii Rohkeutta puolustaa oikeuksiaan. 

Vaatii Rohkeutta sanoa EI. 

Vaatii Rohkeutta seisoa omilla jaloillaan. 

Vaatii Rohkeutta avata suunsa ja puhua omaa Totuuttaan.

Vaatii Rohkeutta olla eri mieltä. Kulkea omaa polkuaan.

Vaatii Rohkeutta kohdata, tuntea ja ilmaista omat Tunteensa.

Vaatii Rohkeutta olla Heikko.
Mutta myös olla Voimakas.
Olla Oma Itsensä.

Vaatii Rohkeutta Luopua Vanhasta.

Vaatii Rohkeutta tavoitella Unelmiaan, Uskoa parempaan, Luottaa itseensä ja Elämään.

Vaatii Rohkeutta kohdata pelkonsa, jäädä yksin ja odottaa.

Vaatii Rohkeutta Rakastaa ja Antaa anteeksi.

Vaatii Rohkeutta Luopua Hyvästä, jotta voi ottaa vastaan Parasta.

Vaatii rohkeutta Elää.

Rohkeutta Päivääsi!

T. Sanni 

Väliaikaista kaikki on

25 May 2017 09:45

Millainen on hyvä Elämä? Mistä tässä Elämässä on oikein kyse? Miten herätään Eloon? Miten kuuluu Elää? Kysymyksiäni viime vuosilta.  Ymmärrämmekö Elämän Lahjan, sen arvokkuuden ja väliaikaisuuden? Kunnioitammeko Elämää? Kohtaammeko täällä itsemme ja toisemme, matkakumppanimme, sekä tälle Elämälle tarjotun ympäristömme, Luonnon, Kunnioituksella, Myötätunnolla ja Rakkaudella? Avaammeko sydämemme kokemaan Rakkautta? Aika tuntuu hujahtavan ohi vauhdilla. En melkein usko sitä. Jätin kotini , uskoen löytäväni uuden parin kuukauden sisään. Nyt siitä on jo 1,5 vuotta. Yhä olen asunnoton, terveyshaasteiden vuoksi, mutta olen yhä hengissä. Minä selvisin. Ja minulla on, jos Elämä suo, nykytilanteen haasteista huolimatta, vielä monta Mahdollisuutta edessä. Kaikesta huolimatta, nämä kuukaudet ovat olleet kuitenkin Elämää. Kaikkine tuskinensa. Kaikesta pelosta, epätoivosta, surusta, pettymyksestä, uupumuksesta, masennuksesta huolimatta, olen myös oppinut hyvin paljon, kokenut myös olevani hyvin hyvin Siunattu. Pimeä ja kivulias polku, johti minua kuitenkin koko ajan jonnekin. Kaikesta huolimatta, tai ehkäpä juuri kaiken ansiosta, olen löytänyt elämääni hyvin arvokkaita asioita. Olen löytänyt työkaluja, joilla voin vaikuttaa hyvinvointiini ja kokemukseeni, siihen, miten näen ja koen asiat. Olen ymmärtänyt, miten tärkeää on löytää ulkoisen, fyysisen kodin lisäksi myös sisältään Koti. Sisäinen Rauha, Turva, Rakkaus. Kun yksi ovi sulkeutuu, monta uutta aukenee. Kun aika on kypsä. Kun olen valmis. Kun avaan niille silmäni. Elämä on hauras. Meidän maallinen taivalluksemme päättyy täällä jokin päivä, jokainen meistä lähtee täältä ja elämä tässä muodossa loppuu, kanava vaihtuu, astumme portista uuteen. Se päivä koittaa joillekin aiemmin, joillekin myöhemmin. Useimmat luulevat pelkäävänsä kuolemaa, mutta pelkäävätkin elämää. Nyt kun täällä olemme, ja meille on Elämä annettu, uskallammeko ottaa sen vastaan? Avaammeko silmämme Siunauksille, mitä meille joka päivä tarjotaan, otammeko ne vastaan? Käytämmekö mahdollisuudet, tartummeko tilaisuuksiin? Uskallammeko pysähtyä Elämän kauneuden äärelle? Sen suolaisuuden, kitkeryyden, makeuden, happamuuden, väkevyyden? Uskallammeko tehdä Elämästä oman näköisemme? Tartummeko ohjaksiin? Juhlimmeko olemassaoloamme, Elämää, Rakkautta? Nautimmeko, kuitenkin pysyen nöyrinä Elämän edessä, muistaen kaiken väliaikaisuuden. "Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoo Elämä." "Väliaikaista kaikki on vaan." Kaunista, Rakkaudellista ja Rauhallista Elämän Hetkeä Kaikille! Kiitollisuudella, Sanni

Life is simple

Elämä on yksinkertaista: 

-Hengitä. Lepää. Rentoudu. Nauti. Koe. 

-Syö tasapainoisesti ja puhtaasti.

-Halaa, kosketa, hymyile, ole läsnä.

-Näe kauneus, rikkaus, lahjat, siunaukset.

-Naura, itke, kehrää, kiitä.

-Anna anteeksi. Antaudu.

-Tee sitä mille sydän sykkii.

-Hiljenny ja kuuntele sisäistä viisauttasi, ohjaustasi.

-Liiku luonnossa. Tanssi, laula, unelmoi.

-Kuule kuinka Elämän kutsu sulle soi. 

Otan vastaan elämän

Note to self:

"Every exit is an entrance somewhere else"

-Kun päästän irti ja luovun, vaikka se kirpaisee ja sattuu, niin voin Luottaa, että aina -Aina- jotain uutta saapuu tilalle. Jotain erilaista, mutta vielä parempaa ja sopivampaa. Saattaapi myös olla, että saan sen, mistä luovuin, takaisin entistä kauniimpana, vehreämpänä ja rikkaampana. 

Kun olen rohkea ja uskallan päästää irti vanhasta, saan tilalle jotain, mistä en olisi osannut edes villeimmissä unelmissani haaveilla. 

Hengitän.
Rentoudun.
Luotan.

Otan vastaan Elämän. 

Life

Life <3 

Life is a mysterious experience, full of possibilities, opportunities, challenges, blessings, gifts, surprises and Miracles.

Life is a chance to Celebrate, sing, dance, pray, enjoy, feel, share, learn, heal. 

Life is a change to find Balance, happiness, healing, freedom, light, peace, soulmates, your tribe. Your place. 

Life is a chance to Open your heart and connect with yourself and the others, and nature.

Life is a change to Wake up, grow, develop and Thrive.

Life is a chance to Forgive.

Life is a chance to Love.

And find the way Home. <3

-Sanni <3

runo

Forget the past
Let it go

Welcome the Now
Let it Flow

Embrace your Soul
Let it sing

Follow your Heart
Celebrate Everything

Sanni

Runo esi-isille

"Rakkaat esi-isäni:

Se meni niinkuin se meni. 
Näen teidät nyt
Näen teidän tuskanne
Olen sitä myös kantanut

Vaan silloin oli silloin ja nyt on nyt
Maailma on muuttunut
Minä voin rentoutua ja levätä.

Jätän teidän taakkanne teille.

Kiitos, että sain teiltä Elämän
Maksoitte siitä kovan hinnan
Ja niin maksoin minäkin

Ja nyt otan tämän Elämän vastaan
suurimpana lahjana

Ja teen sillä jotain teidän kunniaksenne.

Kunnioitan teidän kohtaloanne.

Kiitos."

♥: Sanni

Riittämättömyys

Riittämättömyys 

Mieli haluaa kaikenlaista.
Se haluaisi kovasti, että olisi jotain muuta. Vaan nyt on näin.
Haluaisin, että olisin terve. Olisin kykenevä. 
Että pystyisin, jaksaisin, osaisin, uskaltaisin, kykenisin.
Haluaisin tuntea olevani rakkauden arvoinen. Oman rakkauteni.
Haluaisin kyetä antamaan. Vaan ei ole mistä ammentaa.
Haluaisin kyetä olemaan läsnä. Vaan kun en itsellenikään pysty.
Haluaisin nähdä ja kuulla. Vaan kun peiliäkin pakenen.
Haluaisin olla rohkea. Vaan pelko lamaannuttaa.
Haluaisin rakastaa. Vaan olen kasvattanut panssarin.
Haluaisin riittää itselleni.

Ei auta rimpuilu. Ei taistelu. Ei pako.
En pääse enää piiloon.

Tässä seison. Tulessa.
Antaudun.

Human experience. <3

Taivas on Nyt

"Missä taivas on 
Missä jumala on
Missä kuningas joka meidät vapauttaa"

-Apulanta❤️

UNI

Kellun keveydessä, lämmössä, armossa, hyväksynnässä, rakkaudessa.

Kaikki on saatu ja annettu anteeksi.

Häpeän ja pelon kuoret ovat sulaneet pois.

Voin luottaa, rentoutua, hengähtää ja levätä.
Saan leikkiä ja nauttia.

Kaikki mitä ikinä hain, on Tässä.

Ei tarvitse enää tavoitella mitään.
Ei saavuttaa mitään.
Ei tarvitse ponnistella, sinnitellä, ei paeta, ei juosta minkään perässä.

Kaikki on Nyt.

Rakkaus.
Vapaus.
Autuus.
Rauha.

Olen Turvassa.

Taivas on Nyt.

-Sanni 

KOTIMATKA

KOTIMATKA

Olen juossut halki maiden ja mantujen
Etsien, hakien, kaivaten, ikävöiden
suorittaen, peläten, pettyen, itkien

Olen etsinyt Sinua pimeistä öistä, huumaavista aineista, kirjoista, kursseilta, ihmisistä, facebookista. Sairauksista. 

Etsinyt Kotia, Syliä, Rakkautta.

Olen Varjojani vastaan taistellut,
paennut, piilotellut, vihannut, uupunut

Pimeydessä pitkään kuljin
sydämeni rakkaudelta suljin

Toivoin että loppuisi tää
Ei se ollut elämää

Kunnes kävi liian suureksi kipu
Väkisin vääntyi vipu

Putosin. Luovutin. Irrotin. Heräsin.

Taakse haihtuu menneiden haamu
Koittaa kirkas uusi aamu

Rakennan uuden talon
Muistan ilon, riemun ja valon

Istutan, juurrutan, ravitsen, kastelen.
Hoivaan, Luotan, Rakastaen, Kiittäen

Rauha sisälläni
Kaikkialla
Ääretön
Ikuinen

Otan itseni syliin.
Rakastan.

Olen jo Kotona. 

Meillä on Voima

Moni kysyy näinä aikoina itseltään: Mitä minä voin nyt tehdä maailman hyväksi? Miten voin auttaa? Miten voin vaikuttaa? 

Me voimme valita. Voimme valita mihin keskitymme, mihin uskomme, mitä ajattelemme. Voimme valita, mitä vahvistamme, mitä ruokimme. Voimme valita pitää parasta mahdollista huolta itsestämme ja hyvinvoinnistamme. Voimme valita tasapainottaa oman systeemimme, eheyttää järjestelmämme, päivittää ohjelmistomme. Oma tontti ensin. Jos emme siihen ole ennen kiinnittäneet huomiota, jos olemme olleet unessa, jumissa, piilossa, niin nyt on tullut aika. Nyt on aika.

Joskus teemme muutoksen vasta kun kipu kasvaa liian suureksi -kun emme voi sitä enää sivuuttaa. Kun emme voi enää jatkaa entiseen tapaan. Annetaan kivun toimia katalyyttina. Nähdään sen viesti.

Me ollaan täällä nyt, näissä ihmiskehoissa. Tämä hetki tässä kehossa on väliaikaista. Se on silmänräpäys ikuisuudessa. Perhosen siiven heilahdus. Me kaikki lähdetään täältä jokin päivä. Mitä valitsemme tehdä ennen sitä?

Millaista energiaa haluamme säteillä ympärillemme, maailmaan? Mitä haluan vahvistaa, ylläpitää, kasvattaa, levittää?

Kun itsellä on tasapainoinen ja rauhallinen olo, siitä rauhasta käsin on hyvä kysyä itseltään, ytimeltään, sydämeltään, sisäiseltä viisaudeltaan: miten voin palvella? Miten voin olla mukana näissä talkoissa? Mihin suuntaan nyt?

Meissä kaikissa asuu ääretön potentiaali, voima, vahvuus, luovuus, älykkyys, sisäinen nerous. Yhdistämällä voimamme löydämme ratkaisut kaikkeen. Ratkaisut ovat jo olemassa, kun vain avaudumme niille.

Yhdistämällä neroutemme, intohimomme, motivaatiomme, voimme luoda äärettömästi uutta. Mutta tämä vaatii, että astumme esiin piilostamme, varjoista ja otamme käyttöön voimamme.

Albert Einstein sanoi, että ongelmia ei voi ratkaista samasta tietoisuudesta käsin kuin missä ne ovat syntyneet. Jos pelosta käsin toimiminen on johtanut meidät tiettyjen haasteiden äärelle, on löydettävä uusi tapa toimia. Rauhasta käsin. Rakkaudesta.

Mitä Rakkaus tekisi? Mitä kuolema sanoisi?

Miten minä voin tänään vahvistaa omaa sisäistä turvaa, rauhaa ja rakkautta? Sisäistä valoa, iloa, luottamusta? Jotta voin säteillä sitä ympäristööni. Jotta voin toimia siitä käsin.

Miten voin auttaa myös muita löytämään sitä?

Itse olen pohtinut sitä, miten voisimme tuoda lisää hyvinvointia, rauhaa ja rakkautta esim. kouluihin. Jotta siellä olisi kaikilla hyvä olla. Jotta se antaisi eväät ja työkalut hyvinvoinnin vaalimiseen, haasteiden edessä toimimiseen, potentiaalimme valjastamiseen, yhteistyöhön. Jotta siellä aina saisi tukea, jotta ne saisivat apua ketkä sitä tarvitsevat, eikä kenenkään kipu, paha olo, purkautuisi ympäristöön.

Viime aikoina ollut pinnalla paljon koulujen ja kotien sisäilma-teema. Onko meillä turvallista hengittää? Onko jotain, mitä voimme korjata, tai rakentaa uudelleen myös sisäisesti, jotta voimme kokea rauhaa ja turvaa?

Sodan jälkeen koitti uudelleenrakentaminen.
Yhteiskuntaa rakennettiin, mutta entä meidän, yksilöiden sisäinen rakennus? Sisäistä korjausta ja eheytystä teemme täällä yhä. Sota on ohi. Se ei ollut kenenkään syy. Survival shock, taistele-pakene-tila, pelkotila ei enää palvele meitä.

Kun itkemme kyyneleemme, suremme menestyksemme, viha ja katkeruus haihtuvat ja voimme antaa anteeksi. Voimme muistaa ilon, valon, keveyden, vapauden. Voimme rakentaa sisäisen turvan, luottamuksen, rauhan. Voimme löytää sen uudelleen, sillä siellä se on aina ollut. Se on kaikkialla.

Korjaustyössä tarvitsemme ihan jokaisen meidän kontribuutiota, halua, panosta vaurioituneen osan korjaamiseen ja uuden vahvan perustan rakentamiseen. Kollektiivisen limbisen järjestelmän eheytys 

Sanotaan, että sodan aikana ihmiset ovat kokeneet vahvinta yhteisöllisyyttä. Voisimmeko yhdistää voimamme ja löytää sen yhteishengen ja voiman nyt, ymmärtää sen tärkeyden, antaa jokaisen myrskyn vahvistaa juuriamme?

On paljon, mitä jokainen meistä voi tehdä. Silmien avautuminen lisätköön motivaatiotamme tähän uudistustyöhön, muutokseen ja uudelleenrakentamiseen.

Rauhaa ja Rakkautta maailmaan. 

Iloa ja valoa päivääsi! 

Be the change

Kun olen rohkea ja astun esiin, näkyväksi, luon samalla ympärilleni turvallista tilaa, jossa muutkin voivat rohkaistua ottamaan askeleen ja tulla näkyväksi. Kaikki on yhteydessä. Tieto ja kokemus, kuten myös paraneminen, voimaantuminen, eheytyminen kulkee kollektiivisessa verkossamme kaikkialle vaikuttaen ympäristöömme. Ja jos ajatellaan, että aikaa ei ole, tai se on mielen keksimä illuusio, harha, niin se mitä nyt tapahtuu, vaikuttaa samalla myös niin menneeseen kuin tulevaan. Across space across Time. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se sun pieni siemen, minkä laitat rohkeasti ja rakkaudella itämään -sillä voi olla isompi vaikutus maailmaan kuin mitä olisit osannut ikinä kuvitellakaan. Kun teen jotain, ajattelen, toimin tietyllä tavalla, muutan jotain itsessäni, eheytän, tasapainotan, seuraan ytimeni ohjausta, niin se vaikuttaa kaikkeen, tietenkin. Kun toimin rauhasta ja rohkeudesta käsin, voin auttaa muita samaan. Its all connected. Kun teen itseäni kohtaan rakkaudellisen teon , teen sen samalla muillekin. Kaikki me ollaan samassa veneessä tällä maapallolla. Me kaikki ollaan täällä löytämässä tietä Kotiin. Ihmiskunta tarvitsee Turvallista syliä, jossa uskaltaa tuntea kaikki tunteet. Jokainen ihminen tällä pallolla heijastaa meille takaisin kaipuutamme syliin, turvaan, rakkauteen. Yhteyteen. Sen kummemmasta ei ole kyse. Lopulta jokainen meistä on samanlainen. Me ollaan yhtä. Meillä on kaikilla sama tavoite. Saada ihmiskunnan sisäinen lapsi tuntemaan Turvaa, Arvokkuutta, Rauhaa, Luottamusta. Löytää Yhteys. Rakkauden juurruttamistalkoot. Muutos on jo tässä. Synnytämme tätä maailmaa uudelleen. Jokainen sen osa uusiutuu, solu solulta. Synnytys vaatii ponnisteluja, kivuitta se ei tapahdu. Be The change. Jos haluat maailman muuttuvan, aloita itsestäsi. :) Se kasvaa mihin keskittyy. Kun keskitymme puhumaan jostain, annamme sille voimaa. Kun puhumme jostain ja tunnemme samalla jotain voimakasta tunnetta, annamme sille vielä enemmän voimaa. Ruokimme sitä. On siis hyvä tiedostaa omia ajatuksiamme. Palvelevatko ne meitä? Rukoilemmeko jonkin puolesta vai taistelemmeko jotakin vastaan? Siinä on vissi ero. Me valitsemme. Rukoillaan Tänään Rauhan puolesta. Visioidaan asioita, mitä toivomme tapahtuvaksi. Ajatellaan iloisia muistoja. Kiitetään kaikesta, mitä meillä on. Huomataan, mikä kaikki on hyvin. Miten voisin tänään kokea lisää turvaa? Miten voisin ilmaista enemmän rakkauttani ja myötätuntoani? Voisinko tänään olla esimerkkinä jollekin, omana itsenäni, rohkaisten, kannustaen, jakaen hyvää? Ihanaa, kaunista, rohkeaa ja yhteydellistä viikonloppua kaikille!

We are all healers

We are all Healers For ourself and for each other When we are there for ourself then we can be there for others too When we Connect with ourself then we can Connect with others too When we Forgive ourself then we can Forgive others too When we Love ourself then we can Love others too When we do not run away and escape But choose to face and have Faith Standing in our Power Centered, calm, on our own feet In The middle of the chaos. There is only Peace inside to keep We are here for each other Human for human Walking each other Home. And after all There is no other Cause we are all One. And we are already Home.

Yhteys

Tässä maailmassa, lopulta niiden kuorien, muurien, defenssien, naamioiden alla me ollaan kaikki samanlaisia -me halutaan lopulta kaikki samoja asioita: 

-Tulla nähdyiksi, kuulluiksi, ymmärretyiksi, arvostetuiksi, kunnioitetuiksi

-Kokea kuuluvamme joukkoon ja olla Yhteydessä toisiimme 

-Kokea Turvaa

-Tulla Rakastetuiksi 

Rakkautta ja Rauhaa meille kaikille tämän maailman joka kolkkaan! 

Sinulle

Tämä on juuri Sinulle: 

Sinä olet Täydellinen. Olet Mestariteos.

Sä oot Tervetullut tähän maailmaan. Olet tervetullut tähän kehoon. Kaikki rakastaa sua. Sä oot yhteydessä kaikkeen ja kaikki on yhteydessä suhun. Sä et oo yksin. Sä oot erillinen yksilö mut samalla yhtä kaiken kanssa. 

Sun sisällä on ääretön Voima, ääretön potentiaali. Sulla on kyky luoda. 
Sä pystyt mihin vaan. Sulla on äärettömät mahdollisuudet. Sun jokaisella solulla on kyky uudistua.

Sun sisästä löytyy ääretön, ikuinen Rauha ja Turva. Viisaus ja Valo. Ääretön Rakkaus. Se on sussa ja se on kaikkialla. Sitä ei kukaan voi viedä, ikinä.

Sä teet aina oikein. Kaikki menee aina oikein. Olet rohkea! Sä oot oikealla polulla. Sulla on kyky nähdä, tietää, ymmärtää, parantaa.

Sä oot niin ihana. Olet niin äärettömän kaunis. Olet upea. Me ollaan kaikki kiitollisia susta. Me arvostetaan sua. Sä teet maailmasta kauniimman paikan. Sä oot lahja tälle maailmalle. Sulla on täällä oma ainutlaatuinen paikka ja tehtävä.

Olet äärettömän Arvokas. Ja täydellisen riittävä. Juuri nyt. Tässä ja Nyt. Olet timantti. Sä oot lahja tälle maailmalle. Olet kultaa.

Olet niin Rakastettu! 

Kiitos että Olet! 

Kun olemme aidossa yhteydessä itseemme ja sitä kautta ympäristöömme, niin luonnostaan alamme elää tavalla, joka kunnioittaa molempia. 

Kiitos elämästä

Kiitos että olen syntynyt Turvalliseen syliin Rakkauden kehtoon Onnellisten tähtien alle Täydelliseen maailmaan Iloon ja valoon Rauhan aikaan Yhteyteen Ihmeiden aikaan Äärettömien mahdollisuuksien äärelle Runsauden ja yltäkylläisyyden paratiisiin Kiitos että olen syntynyt Villiksi ja vapaaksi Herkäksi ja vahvaksi Luojaksi Ihmeelliseksi Oppimaan, kasvamaan, kokemaan, nauttimaan. Elämään. Joka hetki voin syntyä uudelleen <3 Kiitos Elämästä. Otan sen vastaan. <3

Rakkauden polulla

Monet ovat kyselleet, mitä mulle kuuluu ja mitä oon puuhaillut. Viime kuukaudet ovat olleet itselleni voimakasta pysähtymisen, hiljentymisen ja sisäänkääntymisen aikaa. Olen luopunut monesta asiasta. Jättänyt monta juttua tauolle. Ollut todella paljon omissa oloissani. 

Tänä vuonna tulin elämässäni siihen pisteeseen, että en voinut enää jatkaa vanhassa. En enää mitenkään. Se ei ollut enää edes vaihtoehto. En päässyt enää pakoon. En pystynyt enää pakenemaan itseäni. En voinut enää vältellä ja piileskellä. Oli katsottava peiliin, rehellisemmin ja rohkeammin kuin ikinä. Eteeni tuli tilanne, jossa minun oli muututtava, mikäli halusin yhä elää. "Muutu tai kuole."
Ja päätin muuttua. Valitsin elämän.

Tämä on ollut mutkainen, kivinen polku. Kovaa työtä. Usein on tuntunut, että ennemmin saan vaikka kuun taivaalta kuin muutetuksi vanhoja ajattelu-uriani ja uskomuksiani. Olen opetellut ja treenannut ihan uutta tapaa olla ja elää. Olen kouluttanut ja muokannut aivojani, harjoittanut mieltäni. Treenannut ja treenannut. Harjoitellut. Työstänyt. Monta tuntia, joka ikinen päivä.

Jos joku olisi kertonut mulle vuosi sitten että sitoudun tällaiseen elämänmuutokseen ja sisäiseen työhön, niin en olisi uskonut. Että pysähdyn sen kivun äärelle, seison siinä tulessa, en olisi uskonut. Mutta kipu motivoi. Enemmän kuin ikinä.

Päädyttyäni asunnottomaksi, sairastuttuani niin vakavasti, että en löytänyt enää paikkaa, jossa hengittää, saatuani totaalisen burnoutin, päätin ottaa vastuun elämästäni ja muuttua. Mieli vastustaa usein muutosta. Ego vastustaa. Vanha on liian helppo, liian tuttu ja turvallinen ura. Uusi voi pelottaa, sillä se vaatii ponnistusta, pelkojen kohtaamista, omien varjojensa kohtaamista. Se vaatii rohkeutta, luopumista, kivun kohtaamista. Se vaatii työtä. Mutta joskus tulee seinä vastaan ja on muutettava kurssia.

Olen pahoillani jos en ole ollut huomioiva ja aktiivinen sosiaalisesti. Olen pahoillani jos olen ollut etäinen ja tuottanut ehkä pettymyksen. Nyt on näin. Tämä on ollut pitkä tie. Vaatinut hurjasti uskoa ja luottamusta, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Joita yllätyksekseni olenkin itsestäni kuitenkin löytänyt.

Täällä facebookissa, jokainen kannustava sana, jokaikinen hymy, jokainen pienikin ajatus on ollut minulle todella todella arvokas. Pienikin tuki, pienikin ele on auttanut mäessä, lohduttanut pimeänä päivänä, antanut hurjasti voimaa jatkaa. Jokainen pieni ele. Olen siitä ihan äärettömän äärettömän kiitollinen. Ja olen äärettömän kiitollinen kaikista avuntarjouksista, kaikista ketkä ovat tarjonneet minulle majapaikkaa. Ketkä ovat avanneet kotinsa ovet minulle. Vilpittömästi, sydämestään.

Olen äärettömän kiitollinen perheelleni joka on tukenut minua. Olen onnekas. Olen äärettömän kiitollinen puolisolleni Teemulle, joka on kulkenut rinnallani niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Rakastanut minua no matter what. Uskonut muhun. Luottanut. Kannustanut. Rohkaissut. Kantanut mua kun omat jalat ei oo kantaneet. Opettanut mulle niin paljon ja näyttänyt mulle mitä rakkaus on. Olen niin kovin onnekas ja siunattu. <3

Pitkälle ollaan jo tultu. Matka jatkuu. Työ alkaa pikkuhiljaa kantaa jo hedelmää. Askel askeleelta. Näen jo valoa. Tunnen jo muutoksen. Muutos on jo tässä.

Kannustan myös itseäni enemmän kuin ikinä. Olen päättänyt muuttua. Vankin päätös ikinä. Paras päätös ikinä. Olen päättäväinen. Olen vahva. I can Do it.

Kiitän sydämestäni, nöyrästi, teitä kaikki a ketkä ovat kulkeneet kanssani tätä polkua. Olen niin kovin siunattu. Olemmehan täällä toisiamme varten, tässä maailmassa. On niin suuri lahja jakaa tätä matkaa, kulkea täällä käsi kädessä.

Kiitos. Kiitos. Kiitos! <3

Sydämellä,
Sanni

Runo

• Joskus meidän on tarkoitus... -hajota, jotta voimme rakentua uudelleen -heiketä, jotta voimme vahvistua -sairastua, jotta voimme tervehtyä -kuolla, jotta voimme syntyä taas -eksyä, jotta löydämme tien -itkeä, jotta alamme taas nauraa -surra, jotta voimme iloita -hävitä, jotta voimme voittaa -lähteä, jotta voimme tulla takaisin -käydä helvetissä, jotta löydämme taivaaseen -luovuttaa, jotta jaksamme taas jatkaa <3 : Sanni

  Edit

Haavoittuvuus

Haavoittuvuus

Oman haavoittuvuuden näyttäminen ei ole helppoa, ei edes aina sen myöntäminen itselleen. Se voi olla hyvinkin pelottavaa. Kun antaa toisten nähdä omat haavansa, varjonsa, arpensa, ottaa riskin, että ei ehkä tulisi enää hyväksytyksi omana itsenään.

Monilla meistä se kivuliain haava onkin juuri hylkäämisenpelko. Että meitä ei rakasteta. Että jäämme yksin. Tästä haavasta kumpuaakin sitten muut varjot, demonit. Kaikki se, millä tuota haavaa pyritään peittelemään, millä suojeleminen itseämme kivulta, pelolta, häpeältä, hylkäämiseltä. Rakkaudettomuuden pelko. Pelko, ettemme olekaan rakkauden arvoisia. Häpeämme pelkojamme ja tarvitsevuuttamme. Pelkäämme ja häpeämme häpeäämme.

Miltä tuntuu nähdä toisen ihmisen haavoittuvuus? Pelottaako se? Jos omien haavojen kohtaaminen pelottaa, eikä niitä halua nähdä ja kohdata, voivat toisen ihmisen heikkoudet aiheuttaa myös pelkoa ja epämukavuutta. Ja loppujen lopuksi toinen ihminen on meille peili. Itseämmehän me siinä katsomme. Kun tuomitsemme toisen, tuomitsemme samalla itsemme. Mitä tuomitsevampi havainto tai reaktio, sitä tarkemmin katsokaamme sisimpäämme.

Toisaalta toisten rohkeudesta ja avoimuudesta voimme saada rohkeutta olla itsekin paljaampia ja aidompia -enemmän omia itsejämme. Varmistelematta, kaunistelematta, peittelemättä. Voimme huomata, ettei siihen kuolekaan. Ja voimme nähdä koko ihmisyyden kauneuden toisessa ihmisessä, peilissämme. Kuinka kaunis hän onkaan kaikkine vivahteineen. Kipukin voi olla kaunista. Lopulta kaiken pohjalta löytyy kaipuu rakkauteen ja yhteyteen.

Voisinko suhtautua itseeni samalla myötätunnolla, rakkaudella ja armolla kuin ystäviini? Voisinko nähdä itseni kauniina, arvokkaana, rakastettuna ja täydellisenä kaikkine epätäydellisyyksineni? Voisinko rakastaa itseäni, vaikka sisäinen lapseni on hädässä, vaikka teen myös virheitä, vaikka pelkään ja jalkani vapisevat, vaikka en nyt osaa, enkä pärjää yksin?

Ja jos toisten ihmisten haavat ja varjot, kivun kovettama kuori saa minussa epämiellyttäviä reaktioita aikaan, muistanko silloin, että minä voisin yhtä hyvin olla heidän kengissään? En ole heistä erillinen, vaan olemme saman kokonaisuuden osasia, saman puun oksia. Samat ihmisyyden vivahteet löytyvät meistä kaikista. Voisinko pelon, tuomitsemisen tai silmieni sulkemisen sijaan katsoa heitä myötätunnolla ja rakkaudella, nähdä heidän kuorensa läpi, katsoa heidän sieluunsa ja kertoa sille sielulle, että näen heidän kipunsa. Ja että rakastan.

Ottaisinko riskin ja riisuisin naamioni? Laskisinko muurini? Voisiko se vapauttaa -ei pelkästään minua itseäni peloistani ja häpeästäni, vaan voisiko se auttaa myös kanssakulkijoitani vapautumaan? Voisinko auttaa tätä maailmaa vapautumaan sen kovuudesta, vahvuuteen sairastumisesta, kiiltokuvavankiloista, addiktioista, piileskelystä ja suojakuorista, jotka oli kerran tarkotettu suojelemaan meitä kivulta ja yksinjäämiseltä, mutta jotka lopulta aiheuttavatkin meille pitkäkestoista kärsimystä, sillä ne juuri pitävät meitä toisistamme erillään. Siellä hyvinmuuratussa piilopaikassamme olemme lopulta kuitenkin yksin, yhteydettömyydessä, omassa vankilassamme, näennäisesti turvassa, mutta eristyksissä. Piilossa itseltämmekin.

Elämä on riski. Se tuntuu. Välillä se sattuu. Kun otan riskin ja kohtaan pelkoni, huomaan, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan. Tai jos pelkoni käykin toteen, huomaan, että siihenkään ei kuole. Yhä tässä hengitän. Olen turvassa ja suojassa.

Sen jälkeen voin nousta ylös entistä eheämpänä, ilman pelon kahleita. Haavat voivat alkaa parantua sisältäpäin, enkä tarvitse enää kaikkia niitä kipulääkkeitä ja laastareita, mitkä lopulta pitävät minua erossa itsestäni ja muista. Erossa elämästä. Erossa rakkaudesta.

Paraneminen lähtee sisältäpäin. Elämä tarjoaa meille joka päivä mahdollisuuksia nähdä ja kohdata aidosti itsemme ja toisemme. Elämä tarjoaa joka hetki mahdollisuuden rakastaa.

Uskallammeko katsoa? ❤️