Me ei olla täällä taistelemassa tai voittamassa toisiamme. Sillä me ollaan kaikki samalla puolella, samassa veneessä.
Me ollaan täällä voittamassa itsemme. Eikä se tarkoita taistelua. Vaan rohkeutta, sinnikkyyttä, omaa sisäistä työtä. Ollaan täällä voittamassa pelkomme. Vapautumassa niiden kahleista. Transformoitumassa omaan voimaamme, raivaamassa esteet rakkauden tieltä. Vapauttamassa Rakkauden virtaamaan kuten sen kuuluukin. Saavuttaen rauhan menneisyyden kanssa, itsemme kanssa ja sitä kautta myös muiden kanssa.
Valitsenko pelon vai rakkauden? Kumpaa koiraa ruokin? Jäänkö vanhaan vai uskallanko astua uuteen?
Päästänkö rattiin apinamielen, hätääntyneen, kiukuttelevan sisäisen lapsen vai otanko ohjat, otanko vastuun, voimani käyttöön ja valitsen kohdata ja toimia kuten tiedän sydämessäni oikeaksi. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa ja epämukavaa. Vaikka se olisi kivuliastakin. Vaikka se vaatisi kaiken tahdonvoimamme ja sisumme.
Valon soturi vahvistaa itseään ensin, kerää voimaa, kunnes on tarpeeksi vahva ja rohkea astumaan pimeyteen, kohtaamaan omat demoninsa ja mörkönsä, valaisten ne Rakkauden soihdulla, vapauttaen ne rakkauden syliin. Pimeys voi pelottaa, kiirastuli kärvistää mutta soturi kulkee läpi, sillä hän on valinnut Rakkauden.
Me voimme aina valita. Askel askeleelta, eteenpäin mennään. Opetetaan toinen toisiamme. Näytetään tietä. Luotetaan prosessiin ja kannustetaan ja rohkaistaan itseämme ja toisiamme. Samassa veneessä.
Kiitos kiitos kiitos
Me ollaan täällä voittamassa itsemme. Eikä se tarkoita taistelua. Vaan rohkeutta, sinnikkyyttä, omaa sisäistä työtä. Ollaan täällä voittamassa pelkomme. Vapautumassa niiden kahleista. Transformoitumassa omaan voimaamme, raivaamassa esteet rakkauden tieltä. Vapauttamassa Rakkauden virtaamaan kuten sen kuuluukin. Saavuttaen rauhan menneisyyden kanssa, itsemme kanssa ja sitä kautta myös muiden kanssa.
Valitsenko pelon vai rakkauden? Kumpaa koiraa ruokin? Jäänkö vanhaan vai uskallanko astua uuteen?
Päästänkö rattiin apinamielen, hätääntyneen, kiukuttelevan sisäisen lapsen vai otanko ohjat, otanko vastuun, voimani käyttöön ja valitsen kohdata ja toimia kuten tiedän sydämessäni oikeaksi. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa ja epämukavaa. Vaikka se olisi kivuliastakin. Vaikka se vaatisi kaiken tahdonvoimamme ja sisumme.
Valon soturi vahvistaa itseään ensin, kerää voimaa, kunnes on tarpeeksi vahva ja rohkea astumaan pimeyteen, kohtaamaan omat demoninsa ja mörkönsä, valaisten ne Rakkauden soihdulla, vapauttaen ne rakkauden syliin. Pimeys voi pelottaa, kiirastuli kärvistää mutta soturi kulkee läpi, sillä hän on valinnut Rakkauden.
Me voimme aina valita. Askel askeleelta, eteenpäin mennään. Opetetaan toinen toisiamme. Näytetään tietä. Luotetaan prosessiin ja kannustetaan ja rohkaistaan itseämme ja toisiamme. Samassa veneessä.
Kiitos kiitos kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti