Väliaikaista kaikki on

25 May 2017 09:45

Millainen on hyvä Elämä? Mistä tässä Elämässä on oikein kyse? Miten herätään Eloon? Miten kuuluu Elää? Kysymyksiäni viime vuosilta.  Ymmärrämmekö Elämän Lahjan, sen arvokkuuden ja väliaikaisuuden? Kunnioitammeko Elämää? Kohtaammeko täällä itsemme ja toisemme, matkakumppanimme, sekä tälle Elämälle tarjotun ympäristömme, Luonnon, Kunnioituksella, Myötätunnolla ja Rakkaudella? Avaammeko sydämemme kokemaan Rakkautta? Aika tuntuu hujahtavan ohi vauhdilla. En melkein usko sitä. Jätin kotini , uskoen löytäväni uuden parin kuukauden sisään. Nyt siitä on jo 1,5 vuotta. Yhä olen asunnoton, terveyshaasteiden vuoksi, mutta olen yhä hengissä. Minä selvisin. Ja minulla on, jos Elämä suo, nykytilanteen haasteista huolimatta, vielä monta Mahdollisuutta edessä. Kaikesta huolimatta, nämä kuukaudet ovat olleet kuitenkin Elämää. Kaikkine tuskinensa. Kaikesta pelosta, epätoivosta, surusta, pettymyksestä, uupumuksesta, masennuksesta huolimatta, olen myös oppinut hyvin paljon, kokenut myös olevani hyvin hyvin Siunattu. Pimeä ja kivulias polku, johti minua kuitenkin koko ajan jonnekin. Kaikesta huolimatta, tai ehkäpä juuri kaiken ansiosta, olen löytänyt elämääni hyvin arvokkaita asioita. Olen löytänyt työkaluja, joilla voin vaikuttaa hyvinvointiini ja kokemukseeni, siihen, miten näen ja koen asiat. Olen ymmärtänyt, miten tärkeää on löytää ulkoisen, fyysisen kodin lisäksi myös sisältään Koti. Sisäinen Rauha, Turva, Rakkaus. Kun yksi ovi sulkeutuu, monta uutta aukenee. Kun aika on kypsä. Kun olen valmis. Kun avaan niille silmäni. Elämä on hauras. Meidän maallinen taivalluksemme päättyy täällä jokin päivä, jokainen meistä lähtee täältä ja elämä tässä muodossa loppuu, kanava vaihtuu, astumme portista uuteen. Se päivä koittaa joillekin aiemmin, joillekin myöhemmin. Useimmat luulevat pelkäävänsä kuolemaa, mutta pelkäävätkin elämää. Nyt kun täällä olemme, ja meille on Elämä annettu, uskallammeko ottaa sen vastaan? Avaammeko silmämme Siunauksille, mitä meille joka päivä tarjotaan, otammeko ne vastaan? Käytämmekö mahdollisuudet, tartummeko tilaisuuksiin? Uskallammeko pysähtyä Elämän kauneuden äärelle? Sen suolaisuuden, kitkeryyden, makeuden, happamuuden, väkevyyden? Uskallammeko tehdä Elämästä oman näköisemme? Tartummeko ohjaksiin? Juhlimmeko olemassaoloamme, Elämää, Rakkautta? Nautimmeko, kuitenkin pysyen nöyrinä Elämän edessä, muistaen kaiken väliaikaisuuden. "Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoo Elämä." "Väliaikaista kaikki on vaan." Kaunista, Rakkaudellista ja Rauhallista Elämän Hetkeä Kaikille! Kiitollisuudella, Sanni