Uni:
"Herään keskeltä taistelutannerta. On hiljaista. Tunnen kehossani kivun ja kylmyyden. Avaan silmäni. Näen kaaoksen. Näen tuhon.
Näen eriväripaitaisen vierelläni. Katson häntä silmiin. Näen silmissä itseni. Näen hämmennyksen.
Näen surun, näen pelon. Näen pettymyksen, näen kauhun. Näen häpeän ja katumuksen.
Katson ympärilleni. Muistan härämästi taistelun. Muistan pelon, vihan ja raivon. Muistan kylmyyden ja kovuuden.
Tunnen lämpimät kyyneleet. Katson käsiäni. En muista enää mistä kaikki lähti. En muista miksi. En muista tarinaa. Muistan vain pelon. Uhan. Vihollisen. Hyökkäyksen. Puolustuksen. Vastakkainasettelun.
Katson tarkemmin silmiä edessäni. Näen rakkauden ja myötätunnon. Näen armon ja ymmärryksen. Tunnen yhteyden. Tunnen ykseyden. Olemme samalla puolella. Haluamme samoja asioita. Rakkautta. Yhteyttä. Lämpöä, turvaa.
Sodassa ei ole voittajia. Kukaan ei ollut oikeassa. Kukaan ei ollut väärässä. Kumpa olisimme huomanneet sen aiemmin. Ei ole uhkaa. Ei ole vihollista.
Joskus heräämme sotatantereelta huomataksemme, että olemme kaikki saman puun oksia. Samasta lähteestä luotuja. Olemme samalla puolella. Ei ole joko tai, on sekä että. Ja Ei:n kanssa tulee aina myös kyllä.
On hiljaista. Ryömin eriväripaidan kainaloon. Meillä oli erilaiset kuoret, vaan sen alla sama ydin. Ydin täynnä rakkautta. Täynnä lämpöä. Haluamme molemmat antaa ja vastaanottaa. Haluamme jakaa. Haluamme tasapainoa ja harmoniaa. Vapautta. Haluamme kokea turvaa ja täyttymystä. Haluamme kaikki rauhaa.
Suljen silmäni. Tunnen sydämien sykkeen. Ne sulautuvat yhdeksi. Tunnen lämmön. Tunnen rauhan. Nukahdan Rakkauden syliin."
T.Sanni
"Herään keskeltä taistelutannerta. On hiljaista. Tunnen kehossani kivun ja kylmyyden. Avaan silmäni. Näen kaaoksen. Näen tuhon.
Näen eriväripaitaisen vierelläni. Katson häntä silmiin. Näen silmissä itseni. Näen hämmennyksen.
Näen surun, näen pelon. Näen pettymyksen, näen kauhun. Näen häpeän ja katumuksen.
Katson ympärilleni. Muistan härämästi taistelun. Muistan pelon, vihan ja raivon. Muistan kylmyyden ja kovuuden.
Tunnen lämpimät kyyneleet. Katson käsiäni. En muista enää mistä kaikki lähti. En muista miksi. En muista tarinaa. Muistan vain pelon. Uhan. Vihollisen. Hyökkäyksen. Puolustuksen. Vastakkainasettelun.
Katson tarkemmin silmiä edessäni. Näen rakkauden ja myötätunnon. Näen armon ja ymmärryksen. Tunnen yhteyden. Tunnen ykseyden. Olemme samalla puolella. Haluamme samoja asioita. Rakkautta. Yhteyttä. Lämpöä, turvaa.
Sodassa ei ole voittajia. Kukaan ei ollut oikeassa. Kukaan ei ollut väärässä. Kumpa olisimme huomanneet sen aiemmin. Ei ole uhkaa. Ei ole vihollista.
Joskus heräämme sotatantereelta huomataksemme, että olemme kaikki saman puun oksia. Samasta lähteestä luotuja. Olemme samalla puolella. Ei ole joko tai, on sekä että. Ja Ei:n kanssa tulee aina myös kyllä.
On hiljaista. Ryömin eriväripaidan kainaloon. Meillä oli erilaiset kuoret, vaan sen alla sama ydin. Ydin täynnä rakkautta. Täynnä lämpöä. Haluamme molemmat antaa ja vastaanottaa. Haluamme jakaa. Haluamme tasapainoa ja harmoniaa. Vapautta. Haluamme kokea turvaa ja täyttymystä. Haluamme kaikki rauhaa.
Suljen silmäni. Tunnen sydämien sykkeen. Ne sulautuvat yhdeksi. Tunnen lämmön. Tunnen rauhan. Nukahdan Rakkauden syliin."
T.Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti