Monet ovat kyselleet, mitä mulle kuuluu ja mitä oon puuhaillut. Viime kuukaudet ovat olleet itselleni voimakasta pysähtymisen, hiljentymisen ja sisäänkääntymisen aikaa. Olen luopunut monesta asiasta. Jättänyt monta juttua tauolle. Ollut todella paljon omissa oloissani.
Tänä vuonna tulin elämässäni siihen pisteeseen, että en voinut enää jatkaa vanhassa. En enää mitenkään. Se ei ollut enää edes vaihtoehto. En päässyt enää pakoon. En pystynyt enää pakenemaan itseäni. En voinut enää vältellä ja piileskellä. Oli katsottava peiliin, rehellisemmin ja rohkeammin kuin ikinä. Eteeni tuli tilanne, jossa minun oli muututtava, mikäli halusin yhä elää. "Muutu tai kuole."
Ja päätin muuttua. Valitsin elämän.
Tämä on ollut mutkainen, kivinen polku. Kovaa työtä. Usein on tuntunut, että ennemmin saan vaikka kuun taivaalta kuin muutetuksi vanhoja ajattelu-uriani ja uskomuksiani. Olen opetellut ja treenannut ihan uutta tapaa olla ja elää. Olen kouluttanut ja muokannut aivojani, harjoittanut mieltäni. Treenannut ja treenannut. Harjoitellut. Työstänyt. Monta tuntia, joka ikinen päivä.
Jos joku olisi kertonut mulle vuosi sitten että sitoudun tällaiseen elämänmuutokseen ja sisäiseen työhön, niin en olisi uskonut. Että pysähdyn sen kivun äärelle, seison siinä tulessa, en olisi uskonut. Mutta kipu motivoi. Enemmän kuin ikinä.
Päädyttyäni asunnottomaksi, sairastuttuani niin vakavasti, että en löytänyt enää paikkaa, jossa hengittää, saatuani totaalisen burnoutin, päätin ottaa vastuun elämästäni ja muuttua. Mieli vastustaa usein muutosta. Ego vastustaa. Vanha on liian helppo, liian tuttu ja turvallinen ura. Uusi voi pelottaa, sillä se vaatii ponnistusta, pelkojen kohtaamista, omien varjojensa kohtaamista. Se vaatii rohkeutta, luopumista, kivun kohtaamista. Se vaatii työtä. Mutta joskus tulee seinä vastaan ja on muutettava kurssia.
Olen pahoillani jos en ole ollut huomioiva ja aktiivinen sosiaalisesti. Olen pahoillani jos olen ollut etäinen ja tuottanut ehkä pettymyksen. Nyt on näin. Tämä on ollut pitkä tie. Vaatinut hurjasti uskoa ja luottamusta, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Joita yllätyksekseni olenkin itsestäni kuitenkin löytänyt.
Täällä facebookissa, jokainen kannustava sana, jokaikinen hymy, jokainen pienikin ajatus on ollut minulle todella todella arvokas. Pienikin tuki, pienikin ele on auttanut mäessä, lohduttanut pimeänä päivänä, antanut hurjasti voimaa jatkaa. Jokainen pieni ele. Olen siitä ihan äärettömän äärettömän kiitollinen. Ja olen äärettömän kiitollinen kaikista avuntarjouksista, kaikista ketkä ovat tarjonneet minulle majapaikkaa. Ketkä ovat avanneet kotinsa ovet minulle. Vilpittömästi, sydämestään.
Olen äärettömän kiitollinen perheelleni joka on tukenut minua. Olen onnekas. Olen äärettömän kiitollinen puolisolleni Teemulle, joka on kulkenut rinnallani niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Rakastanut minua no matter what. Uskonut muhun. Luottanut. Kannustanut. Rohkaissut. Kantanut mua kun omat jalat ei oo kantaneet. Opettanut mulle niin paljon ja näyttänyt mulle mitä rakkaus on. Olen niin kovin onnekas ja siunattu.
Pitkälle ollaan jo tultu. Matka jatkuu. Työ alkaa pikkuhiljaa kantaa jo hedelmää. Askel askeleelta. Näen jo valoa. Tunnen jo muutoksen. Muutos on jo tässä.
Kannustan myös itseäni enemmän kuin ikinä. Olen päättänyt muuttua. Vankin päätös ikinä. Paras päätös ikinä. Olen päättäväinen. Olen vahva. I can Do it.
Kiitän sydämestäni, nöyrästi, teitä kaikki a ketkä ovat kulkeneet kanssani tätä polkua. Olen niin kovin siunattu. Olemmehan täällä toisiamme varten, tässä maailmassa. On niin suuri lahja jakaa tätä matkaa, kulkea täällä käsi kädessä.
Kiitos. Kiitos. Kiitos!
Sydämellä,
Sanni
Tänä vuonna tulin elämässäni siihen pisteeseen, että en voinut enää jatkaa vanhassa. En enää mitenkään. Se ei ollut enää edes vaihtoehto. En päässyt enää pakoon. En pystynyt enää pakenemaan itseäni. En voinut enää vältellä ja piileskellä. Oli katsottava peiliin, rehellisemmin ja rohkeammin kuin ikinä. Eteeni tuli tilanne, jossa minun oli muututtava, mikäli halusin yhä elää. "Muutu tai kuole."
Ja päätin muuttua. Valitsin elämän.
Tämä on ollut mutkainen, kivinen polku. Kovaa työtä. Usein on tuntunut, että ennemmin saan vaikka kuun taivaalta kuin muutetuksi vanhoja ajattelu-uriani ja uskomuksiani. Olen opetellut ja treenannut ihan uutta tapaa olla ja elää. Olen kouluttanut ja muokannut aivojani, harjoittanut mieltäni. Treenannut ja treenannut. Harjoitellut. Työstänyt. Monta tuntia, joka ikinen päivä.
Jos joku olisi kertonut mulle vuosi sitten että sitoudun tällaiseen elämänmuutokseen ja sisäiseen työhön, niin en olisi uskonut. Että pysähdyn sen kivun äärelle, seison siinä tulessa, en olisi uskonut. Mutta kipu motivoi. Enemmän kuin ikinä.
Päädyttyäni asunnottomaksi, sairastuttuani niin vakavasti, että en löytänyt enää paikkaa, jossa hengittää, saatuani totaalisen burnoutin, päätin ottaa vastuun elämästäni ja muuttua. Mieli vastustaa usein muutosta. Ego vastustaa. Vanha on liian helppo, liian tuttu ja turvallinen ura. Uusi voi pelottaa, sillä se vaatii ponnistusta, pelkojen kohtaamista, omien varjojensa kohtaamista. Se vaatii rohkeutta, luopumista, kivun kohtaamista. Se vaatii työtä. Mutta joskus tulee seinä vastaan ja on muutettava kurssia.
Olen pahoillani jos en ole ollut huomioiva ja aktiivinen sosiaalisesti. Olen pahoillani jos olen ollut etäinen ja tuottanut ehkä pettymyksen. Nyt on näin. Tämä on ollut pitkä tie. Vaatinut hurjasti uskoa ja luottamusta, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Joita yllätyksekseni olenkin itsestäni kuitenkin löytänyt.
Täällä facebookissa, jokainen kannustava sana, jokaikinen hymy, jokainen pienikin ajatus on ollut minulle todella todella arvokas. Pienikin tuki, pienikin ele on auttanut mäessä, lohduttanut pimeänä päivänä, antanut hurjasti voimaa jatkaa. Jokainen pieni ele. Olen siitä ihan äärettömän äärettömän kiitollinen. Ja olen äärettömän kiitollinen kaikista avuntarjouksista, kaikista ketkä ovat tarjonneet minulle majapaikkaa. Ketkä ovat avanneet kotinsa ovet minulle. Vilpittömästi, sydämestään.
Olen äärettömän kiitollinen perheelleni joka on tukenut minua. Olen onnekas. Olen äärettömän kiitollinen puolisolleni Teemulle, joka on kulkenut rinnallani niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Rakastanut minua no matter what. Uskonut muhun. Luottanut. Kannustanut. Rohkaissut. Kantanut mua kun omat jalat ei oo kantaneet. Opettanut mulle niin paljon ja näyttänyt mulle mitä rakkaus on. Olen niin kovin onnekas ja siunattu.
Pitkälle ollaan jo tultu. Matka jatkuu. Työ alkaa pikkuhiljaa kantaa jo hedelmää. Askel askeleelta. Näen jo valoa. Tunnen jo muutoksen. Muutos on jo tässä.
Kannustan myös itseäni enemmän kuin ikinä. Olen päättänyt muuttua. Vankin päätös ikinä. Paras päätös ikinä. Olen päättäväinen. Olen vahva. I can Do it.
Kiitän sydämestäni, nöyrästi, teitä kaikki a ketkä ovat kulkeneet kanssani tätä polkua. Olen niin kovin siunattu. Olemmehan täällä toisiamme varten, tässä maailmassa. On niin suuri lahja jakaa tätä matkaa, kulkea täällä käsi kädessä.
Kiitos. Kiitos. Kiitos!
Sydämellä,
Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti